Päivä alussa. Ja koko talo tuntui aamulla kamalan kylmälle. Kohta varmaan tarvitsee laittaa "jotkut termostaatit -vai-mitkä-ne-onkaan" päälle, ettei herää aamulla ihan kohmeisena..

Olen nyt kahtena aamuna keittänyt itselleni aamukahvit ja ehtinyt juodakin sitä. Join tänä aamuna kahvit Muumi-kupista, jonka esikoinen on saanut isomummultaan syntymäpäivälahjaksi. Valitsen aina kahvimukini tarkasti, fiiliksen mukaan. Tykkään erilaisista mukeista..Muumit haluaisin kaikki kerätä, ehkä joskus...Nyt ostan aina silloin tällöin Teeman valkoista kahvimukia (vai onko se kahvikuppi), se on mielestäni yksinkertaisen kaunis.

Aamut ovat minulle yleensä katastrofi - herään liian myöhään ja tulee kiire..Olenkin krooninen myöhästelijä. Väitän kyllä, että se on opittu tapa tai jollain tapaa perinnöllistäkin. Oma äitini on aivan samanlainen. Muistelen kauhulla ala-asteen joulu-ja kevätjuhlia, jonne saavuimme aina viimeisinä alkulaulun jo soidessa..

..lisää myöhemmin..

Eilen illalla kävin hakemassa pyykit ulkoa narulta kymmenen aikaan. Samaiset pyykit ovat olleet siellä jo muutaman päivän ajan ja kastuneet sateesta ainakin kerran. No, nyt olivat kuivia, tosin jo iltakasteen hieman kostuttamia, mutta aivan hyviä pois haettavaksi. Asumme omakotitaloalueella ja takapihan puoleiset naapurit ovat yli-innokkaita puutarhan hoidossa. Niin innokkaita, että välillä se rupeaa itseä ärsyttämään. Oma piha on peruspiha, ei ylimääräisiä kotkotuksia. Ruoho ajetaan silloin kun ei kehtaa enää olla ajamatta, joskus aikaisemminkin. Kukkia olen yrittänyt sinne tänne istutella ja ostinpa keväällä kaksi marjapensastakin lisää neljän entisen viinimarjapensaan ja kahden karviaisen kaveriksi. No, silloin eilen iltamyöhäsellä näkyi aivan selvästi, kuinka naapurin rouva katseli minun touhujani omasta ikkunastaan- varmaan ajatteli, että nyt se on salaa hakemassa pyykkejään monen päivän jälkeen ja luulee, ettei kukaan nää.. Tämä samainen naapurirouva näkyy olevan itse yhtä tarkka pyykeistään kuin pihastaan. Paidat (olen huomioinut, että jopa yöpaidat) roikkuvat pyykkinarulla henkareissa. No, tapansa kullakin.

Tuossa pyykin ulkona kuivaamisessa pätee muuten myös minun elämän mottoni eli SATEEN JÄLKEEN PAISTAA AINA AURINKO. Onhan se päivänselvää, että vaikka pyykit narulla kastuisivatkin sateesta, useammankin kerran, niin kyllä se aurinko sieltä jossain vaiheessa tulee ja ne pyykit kuivattaa. Ainakin yleensä. No, myönnettäköön että olen kyllä likimärkiä pyykkejä hakenut sisälle kuivumaan eli aina tuo motto ei kyllä pyykkäämiseen päde.


.. ehkä vielä lisää myöhemmin..
vai meneekö jo liian pitkäksi tämä blogi, pitäisikö aloittaa uusi ?...

No, jatkanpa vielä tähän. Aloittaa sitten uuden päivän uudella blogilla :)

Tänään olen ollut tehokas sekä töissä että kotona. Töissä oli vipinäpäivä (hoitoalalla, avopuolella), joten kai se vipinä jäi päälle kotiin tullessakin.

Kuopus on jo tervehtynyt, tänään oli viimeinen annos kolmen päivän antibioottikuurista. Nuha ja yskä vielä on, mutta toivottavasti korvapöpöt olisi nyt tuolla lääkkeellä taltutettu. Päiväunia on ollut pojalla nyt kipeänä ollessa vähän joka välissä; harvinaista ollut talon hiljaisuus, kun päikkäreitä on normaalisti vain yhdet ja tohinaa muina aikoina.

Tänään meillä kävi orapihlaja-aidan leikkaaja. Miehen tuttu on alan ihmisiä ja jostain syystä pitää meidän aitaamme haasteellisena ja haluaa olla sitä leikkaamassa. Mies kyllä osaisi itsekin. Aita on nyt oudon siistin näköinen. Näkösuoja lähti ja nyt taas tiellä kulkevat näkevät suoraan mitä meillä tapahtuu. Välillä tuntuu aivan kuin olisi akvaariossa; varsinkin iltaisin on pakko laittaa rullaverhot alas. Ihmiset ovat kyllä uteliaita, aivan ilmiselvästi kurkkivat sisälle. Enhän minä koskaan tee niin :)

Tehokkuutta kotona oli selviä pyykkipinoa pienemmäksi. Vieläkin kone pyörii ja tänä iltana pitäisi vielä muistaa ripustaa pyykit. Kodinhoitohuone on eri puolella taloa kuin vaatehuone (vanhassa talossa omat ongelmansa) ja minulla ehtii kasaantua kunnon viikatut pyykkivuoret kodinhoitohuoneeseen ennen kuin saan tehokkuuspuuskan ja pyykit paikoilleen. No, tänään se puuska tuli, onneksi.

Yhdessä kuopuksen kanssa sitten touhuttiin. Esikoinen on edelleen mummulassa, jokohan se huomenna kotiutuisi. Mummula on pojan lempipaikka, mutta onneksi tulee loppujen lopuksi jo ikävä kotiin. Mummula on aivan maalla, on koirat ja kissat, lehmät ja possukin. Ja traktorilla ajo papan kanssa se vasta kivaa on! Onneksi mummu ja pappa (minun omat vanhempani) ovat vielä nuoria (<viiskymppisiä) ja ovat vain mielissään lastenlastensa kyläilystä.

MIes sanoi muuten tänään "kohta tulee talvi". No, kai se niin on, mutta tuleehan tässä välissä vielä ihana, lämmin syksy, täynnä upeita syksyn värejä ja tuoksuja.
Sellaisen syksyn olen tilannut.




Kikkarapää-kuopus