Eilen päätettiin lähteä mummulaan, minun vanhempieni, kun siellä oli kyläilemässä äitini sukulaisia. Päätimme sitten vasta siellä jäädä yökylään, onneksi mummulassa on lapsille varalla vaatteita ja vaippoja, joten ei tullut hätä kotiin.

Aamulla saimme miehen kanssa kumpikin nukkua pitkään, kun oli lapsilla hoitajia tarpeeksi. Kuopus heräsi 20 vaille 7!! Jippii, ei kun siis voi kamala! Kävin lämmittämässä maitopullon, siinä ei ollut unettavaa vaikutusta. Kuopuksessa aiheutti varmasti suurta ihmetystä, kun nukuimme koko perhe samassa huoneessa ja poika yrittikin parhaansa saadakseen meidät -ja varmasti koko talon- hereille. Poika heräsi ehkäpä kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, sillä mummola on maalla ja aamulla kiekui kukko. Kuulin unen läpi kukon kiekunan ja poika sanoi "kukka". Mies heräsi sitten vähäksi aikaa pojan kanssa ja pappa oli sitten sanonut väsyneen näköiselle miehelleni, että menee vaan nukkumaan, kyllä he poikaa vahtivat. Ei tarvinnut miestä kahta kertaa käskeä.

Nyt on sitten ollut aivan vetämätön olo koko päivän, sitä se liiallinen nukkuminenkin teettää. Mitenkään ei siis ole hyvä, ei jos nukkuu liian vähän tai liian paljon. Mikähän olisi tässä asiassa se kultainen keskitie ?

Hmm, huomaan muuten usein kirjoittavani väsymyksestäni. Koen itseni silti enemmän pirteäksi kuin väsyneeksi, ainakin yleensä. Ehkä se, että kirjoitan blogia yleensä siihen aikaan päivästä, että unettaa, vaikuttaa asiaan...