Tänään en ehtinyt aamulla aloittaa blogia, sillä piti oikeasti tehdä töitä. Töissä oli kiirettä, ollut koko viikon. Ensi viikolla hieman helpottaa, kun kahden sektorin sijaan jää vain yksi.

Vein tänään kuopuksen hoitoon ja vein rattaat mennessäni. Päivällä toin miehelle auton, hän lähti sorsastamaan. Eli päivällä oli auton suhteen poikkeuspäivä, kun auto oli minulla eikä miehellä. Meillä on siis vain yksi auto, jolla minä kuljen töihin; koska vien lapset hoitoon ja tarvitsen autoa työssäni. Mies kulkee työkaverinsa kyydillä töihin.

Ja juuri tänä yhtenä poikkeuspäivänä satoi kaatamalla vettä, kun lähdin töistä!! Aamulla kyllä ennakoin, että saattaa olla sateinen päivä, mutta enpä ollut ajatellut että vettä tulisi oikeasti taivaan täydeltä. Onneksi sentään olin ottanut sateenvarjon mukaani. No, pelastava enkelikin löytyi, pappa. Tai siis oma isäni, poikieni pappa. Esikoinen palautui tänään mummolasta kotiin ja pappa oli juuri tuomassa poikaa kotiin, kun olin menossa hoitopaikkaan pienempää hakemaan. Pappa haki meidät sitten kyytiin ja toi kotiin. Haen rattaat sitten myöhemmin autolla viikonlopuksi kotiin. Ajattelin jo, että rattailemme kaatosateessa kotiin...

Äsken tulimme kotiin ja nyt PITÄISI alkaa reippaaksi. PITÄISI laittaa muksuille ruokaa, ja itselle. Ruoka on kyllä jääkaapissa valmiina eli sen suhteen ei paljon työtä ole. Mies oli eilen tehnyt lasagnea, nam. Sitten PITÄISI imuroida ja ainakin olohuoneen ja keittiön lattiat pestä. Ja siistiä. Ja leipoa PITÄISI; piirakkaa ja kakkupohja. Huomenna vietetään esikoisen synttäreitä, siinä syy miksi pitäisi alkaa touhuamaan. Mutta mistäpä löytäisi tähän hätään aimoannoksen reippautta kiireisen työpäivän jälkeiselle perjantai-illalle...

Kahvinkeittoon ensin. Se auttaa. Kupillinen kahvia ja jos lukisi pikaisesti päivänlehden. Ja telkeäisi lapset siksi aikaa leikkihuoneeseen leikkimään, etteivät pyörisi jaloissa..(.-vitsi).. Nytkin leikkivät nätisti keskenään, ihanat lapset. Rakkaita ovat.

...lisää myöhemmin..-luultavasti ainakin..

Reippaustilaus peruttu; synttärikemut siirrettiinkin sunnuntaille, joten tänään saa olla laiska ja tekemättömät hommat saavat odottaa huomiseen, ELI EI PIDÄ tehdä mitään. Anoppi soitti ja kertoi, etteivät huomenna pääsekään, mutta sunnuntaina voisivat tulla ja koska sunnuntaikin kaikille käy, niin sittenpä siirrettiin päivää. Sunnuntaina onkin pojan virallinen syntymäpäivä, esikoinen täyttää siis 4 vuotta.

Sniff... joko siitä on sunnuntaina neljä vuotta, kun poika syntyi... Aivan tässä koneen äärelläkin herkistyn.. Olin yksinhuoltaja, kun esikoinen syntyi. Nykyisen mieheni tapasin pojan ollessa 11 kuukauden ikäinen ja poika on pitää miestä isänään, ei hän biologista isäänsä tunne. Ja mieskin pitää poikaa aivan ikiomana poikanaan. Meidän arjessa ei mitenkään tämä asia näy, hyvin -oikein hyvin- on meillä asiat.

Mutta jo neljä vuotias !! Iso poika, reipas kuin mikä..! Ehkäpä pojan synttäripäivänä voisi blogiin kirjoittaa pojasta enemmänkin..

Tänään on miehen nimipäivä, ostin lahjaksi korun ja mukin. "Taitaa olla muki", sanoi mies paketin nähtyään. Mieskin tietää, että tykkään mukeista ja tykkään ostaa niitä lahjaksikin. Mies sai Muumin "Hemuli"-mukin, koska Hemuli suurennuslasinsa kanssa ötököitä tutkimassa muistuttaa jotenkin miestäni.. Mies jo luuli, että olin hänen nimpparinsa unohtanut, mutta enpäs sentään. Kun mieheni vietti nimipäiväänsä silloin kun olimme seurustelleet kuukauden, ostin hänelle nimipäivälahjaksi hammasharjan; että hänellä oli minun luonani oma hammasharja..Siitä parin viikon päästä me sitten muutettiinkin jo yhteen.

Kävin tänään ostamassa myös pojan synttärilahjan. Ostin myös pojalle korun. Sellaisen pienen Janosch:in Tiikerin hopeisessa ketjussa. Pojalla on horoskooppikoru, jota hän on pitänyt jo pari vuotta kaulassaan, ja se on ollut hyvin mieluinen. Toissa viikolla siitä katkesi ketju. Ostin nyt sitten uuden korunkin samalla. Ja poika aloittaa ensi viikolla kerhotaipaleensa, niin toiseksi lahjaksi kävin ostamassa kerhorepun, Hämähäkkimies-repun.

Päivällä, kun pappansa toi pojan kotiin, kysyi pojalta, että haluaako hän lähteä vielä mummulaan takaisin. Poika pudisti päätään, eli tuli jo mielellään kotiin. Mutta niinhän se on, että itsekin reissulta jo kaipaa omaan kotiin, omaan rauhaan.

tiikeri.jpg