..siis tämä sairastelu !! Nyt tuntuu jo kyllä uskomattomalle, mutta kuopus sairastui eilen. Diagnoosi on melkeinpä varma; korvatulehdus. Taas. Monesko lie jo ? Asia varmistuu iltapäivällä, kun meillä on aika päivystykseen. Mutta merkit ovat kyllä varmat, joten poika saa varmaan kuurin. Eilen illalla poika oli kuumeisen oloinen ja yö oli risainen. Säikähdinkin vähän, kun poika alkoi kovasti itkemään ja kun menin nostamaan sängystä, niin poika tärisi. Rauhoittui kyllä sitten syliin ja nukahti meidän väliin, mikä on harvinaista. Lisäksi poika hengitti raskaasti, ajattelin jo että onkohan pojalla kurkunpääntulehdus. Ammatin mukana tuoma "etu" - tieto lisää tuskaa. Olen myös ehtinyt jo ajatella pojalla astmaa ja diabetesta. Niin ja isommalla Sjögrenin syndroomaa sylkirauhasasioiden vuoksi. Enhän minä kuitenkaan lääkäri ole, joten diagnoosien teko varmaan kannattaisi jättää suosiolla viisaammille.

Aamulla kuopuksella oli kuumetta 39,4. Nyt poika nukkuu, onneksi. Ja puurokin maistui ihan hyvin. Poika ei huoli tuttia eikä pulloa, siinäkin varmat korvatulehduksen merkit, jotka pätevät ainakin meillä. Jäin kotiin, mies ei enää "kehdannut" olla töistä pois. Itsellä olisi ollut tänään vain yksi asiakas, jonka työkaverini lupasi perua ja lisäksi kokous, joten minun olikin helppo olla pois.

Eli sitten on kolme antibioottikuurilaista meidän perheessä samaan aikaa, pojat ja minä itse. Mies on vielä tolpillaan, kuinkahan kauan..



Nyt on reissu sairaalan päivystykseen tehty ja äipän diagnoosi piti paikkansa eli korvatulehdus on kuopuksella. Tällä kertaa molemmissa korvissa. Lääkäri oli nuori ja kiva, mutta hieman hätäisen oloinen eikä ottanut kantaa, kun puhuin pojan tärinästä. Poika sai kuurin, vähän taas eri lääkettä kuin aikaisemmin. Onneksi ovat apteekissa tarkkoja, sillä lääkäri oli määrännyt liian ison annostuksen, 4 millin sijasta 5 milliä. No, erehtyy ne lääkäritkin ja ei kuitenkaan kyseessä ollut mikään "tappo-annos". Sitten voi ollo, että olisin itse harmistunut..

Poika oli sairaalassa pirteä ja iloinen oma itsensä. Syynä siihen varmaankin ovat ennätyspitkät, viiden tunnin ( ! ) unet, jotka poika nukkui päivällä. Kävin muuten hyvin montaa kertaa kurkkimassa poikaa, että vieläkö muka unta piisaa. Ja piisasihan sitä, rauhallista unta kaiken lisäksi.

Nyt poika nukkuu taas. Mies lähti esikoisen kanssa kauppaan. Ja nyt minä alan tehdä leipätaikinaa juuresta, että saadaan huomenna tuoretta "terveysleipää".