Meidän perheessä on viikonloppujen aamuherätykset jaoteltu niin, että kumpikin vanhemmista saa nukkua toisena aamuna niin pitkään kuin huvittaa. Silloin kun olin vielä lasten kanssa kotona, niin minä heräsin viikonloppuisin, että mies sai nukkua työviikon univelkojaan pois. Nyt ollaan molemmat töissä, joten on tasa-arvoista että kumpikin saavat nukkua. Me kun ollaan miehen kanssa molemmat "illan virkkuja, aamun torkkuja". Esikoinenkin nukkuisi aamulla pitkään, mutta kuopus on kahdeksalta hereillä, viikonloppuisinkin.

Tänä aamuna minä nukuin pitkään. Kuopus heräsi kahdeksalta, ja mies nousi ylös. Kärpänen kiusasi minua, ja muutenkaan en nukkunut kovin hyvin, mutta nukuin pitkään. "Miten joku voi nukkua NOIN pitkään", kysyi mies kun heräsin puoli yhden aikaan. Silloin on nukuttava, kun saa nukkua.

Miehen "heräämispäivänä" kannattaa pitää pää kylmänä ja laskea rauhallisesti kymmeneen. Tai sitten pitää silmät kiinni. Tai ainakin pitäisi pysyä pois keittiöstä. Ja melkein joka kerta totean, joskus ääneen, joskus mielessäni että "mikäs pommi täällä on räjähtänyt..". Huusholli, yleensä ainakin se keittiö, ON kuin pommin jäljiltä.

Joskus tällaisenä aamuna, kun olen siistinyt paikat, on mies todennut, että tarvittiinkin "naisen käden kosketusta". Niinpä niin, kiitos se on sekin. Minun kannaltani mielekkäämpää olisi kyllä pommimaisen sotkun ennaltaehkäisy.