Kello soi ensimmäisen kerran 6.50. Painan torkun päälle ja nukahdan heti uudelleen. Kuopus on puoliksi hereillä pinnasängyssään seinän takana, pitää pientä kitinää. Kello soi taas kymmenen minuutin kuluttua, klo 7.00. Painan vielä torkkua ja laitan silmät kiinni, vaikka tiedän että pitäisi jo nousta. Kuopus on jo aivan hereillä. Katson kelloa 7.02 ja sitten seuraavan kerran 7.09. Nyt nousen ylös. Voi kun olisi ollut ihana nukkua vielä. Kuuntelen, että taitaa sataa. Tuntuu aivan syksylle.

Vedän päälle yöpaidan, collegehousut, villatakin ja pörrösukat ja tepastelen keittiöön. Mies on keittänyt kahvin valmiiksi, kaadan sitä kuppiin. Kuopus on kuullut, että talossa on muitakin hereillä ja huutelee kovemmin. Saa olla siellä vielä, muuten en saa laitettua itseäni.

Mies on lähtenyt jo puoli tuntia aikaisemmin työkaverinsa kyydillä töihin ja kävi tapansa mukaan kuiskaamassa minulle heipat. Alan meikkaamaan ja juon samalla kupin kahvia. Toisaalta ärsyttää juoda aamulla kahvia, menee hieman maha sekaisin ja sitä saisi juoda sitten töissäkin. Mutta jotenkin herättää paremmin ja maistuukin aivan erilaiselle aamulla ensimmäisenä. Katson meikkipeilistä hampaitani; näyttävätpä ne keltaisilta :(

Meikkaus on minulle tärkeää, en osaa lähteä kauppaankaan ilman meikkiä. Ja usein vaikka tietäisin olevani kotona koko päivän meikkaan silti, olo on jotenkin turvaton ilman meikkiä. Katson keittiön kelloa se näyttää 7.25, eli kello on oikeasti 7.30, koska tiedän keittiön kellon olevan noin viisi minuuttia myöhässä.

Käyn nostamassa kuopuksen sängystä. Kuopus on heti aamusta reipas, nyt tosin vähän kiukkuinen, ilmeisesti siitä kun en tarpeeksi ajoissa hakenut sängystä pois. Kuopus haluaa pöydältä auton käteensä, saa sen. Sanon, että mennään herättämään isoveli ja kuopus lähtee juoksien isoveljen huoneen suuntaan. Matkalla kuopus huomaa sohvan vieressä miehen iltaisen teekupin ja menee sitä sörkkimään. Onneksi kuppi on tällä kertaa tyhjä, usein miehen kupin pohjalla on puoli senttiä juomaa jäljellä. -miksiköhän.. Otan kupin käteeni ja vien sen keittiöön. Kuopus jatkaa jälleen matkaansa ja näkee avonaisen vessan oven ja menee vessaan. Pois sieltä. Avaan esikoisen huoneen oven ja kuopus menee katsomaan sänkyyn. Poikaa nukuttaisi vielä. Sanon kuopukselle, että antaa isoveljelle suukon. Kuopus halaa veljeään. Poika sanoo, " äiti mua nukuttaa vielä kauheasti". Sanon, että tiedän ja että huomenna saa aamulla nukkua pitkään. Poika kysyy, onko meillä huomenna loma ja sanon että on lauantai ja viikonloppuloma. Poika toteaa, ettei sitten tarvitse mennä töihin ja minä totean takaisin, että ei hoitoonkaan. Laitan esikoisen vaatteet lattialle ja sanon että alkaa pukemaan. Haen kuopukselle vaatteet ja vaipan. Isompi pukee itse, minä puen rimpuilevan kuopuksen. Kuopus olisi halunnut alkaa leikkimään, ajaa autoa parkkihalliin. Ei auta nyt, tiedän että on jo kiire. Pojilla on nyt sisävaatteet, hyvä. Sitten harjaan hiukseni ja pesen hampaat. Eteisen kello näyttää 7.45.

Autan isommalle takin päälle. Hän haluaa laittaa uudemmat lenkkarinsa, ne joita hän ei itse saa laitettua jalkaan. Autan niiden laitossa. Kuopus leikkii autolla. Laitan hänelle takin ja kengät. On jo kiire.

Äkkiä autoon. Kuopus ehtii pihasta etsiä leikkitraktorin ja kädet ovat aivan hiekassa. Sitten hän sotkee itsensä autoon, takki on aivan harmaa. Höh. Isompi menee etupenkille, laitan kuopuksen taakse turvaistuimeen. Ajattelen, että auto pitäisi pestä ja imuroida. Auton kello näyttää 7.56. Kamalan paljon, mutta tiedän että se on noin kolme minuuttia edellä. Mutta siltikin. Tänään taas myöhästyn töistä.. Vaikka ajattelin että ehditään.

Hoitopaikkaan on matkaa noin kolmisen kilometriä. Ajan työpaikan ohi. Tulemme hoitopaikkaan. Pienempi syöksyy sisälle, on innoissaan. Isompi ottaa kenkiä pois jalasta, sanoo minulle heippa.

Autoradiosta kuuluu Novan uutiset, kello on noin kaksi yli. Tulen työpaikan pihaan ja töihin. Ärsyttää olla aina myöhässä. Krooninen myöhästelijä.