..saa nyt luvan loppua. Milteinpä ärsyttää oma saamattomuus, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään. Aivan kuin elämässä ei olisi tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, tai ollenkaan yhtään mitään.

Tapahtuuhan meillä vaikka mitä, koko ajan. Jokainen päivä on erilainen, vaikka välillä tuntuu että päivät kulkevatkin samaa rataa. Ja se rata on jokaiselle työssä käyvälle perheenäidille tuttu: herätys, lapset hoitoon, töihin, töistä lasten kanssa kotiin ja sitten se loppuilta meneekin kamalan nopeasti. Epäreilua, että illat ja viikonloput ovat hujauksessa ohi. Epäreilua, että hoitotäti näkee lapsiani enemmän kuin minä. Epäreilua, että yhteiskunnan rakenne on sellainen, että pienten lasten äitien täytyy, perheen tilanteesta riippuen, käydä töissä. Meidän perheen oma päätöshän tämä on ollut, että lähdin takaisin töihin kuopuksen ollessa vasta vuoden vanha. Mutta kukapa sen talon maksaisi, jos kotiin olisin jäänyt. Ja sitä paitsi ensi vuonna on tarkoitus laittaa alulle uusi vauva, joten sitten taas olen vähän aikaa kotona. Niin, tiedetään-tiedetään, ettei lapsia tehdä vaan saadaan.

Kuukauden kestäneen blogihiljaisuuden aikana perheessämme on ollut kolme antibioottikuuria. Esikoisella taasen sylkirauhastulehdukseen, miehellä poskiontelontulehdukseen ja minulla "naistenvaivaan". Lapsille aloitin maitohappobakteerikuurin, jonka toivon ehkäisevän infektioita. Sylkirauhasentulehdusta lukuunottamatta, näköjään.

Kuukaudessa olemme käyneet miehen kanssa kahdesti "viihteellä", harvinaista. Viimeksi viikonloppuna, kivaa oli. Onhan se vaihtelua käydä ihmisten ilmoilla ja nähdä tuttuja, relata vähän. Jaksaa taas paremmin kotona ja töissäkin. Miehellä palautuminen rientojen jälkeen kestää kyllä monta päivää, itsellä ei. Onneksi. Päinvastoin, lauantaina heräsin reippaasti aikaisin suloisen kuopuksen kanssa ja päivän aikana siivosin kodinhoitohuoneen ja vaatehuoneen, sekä pesin kolme koneellista pyykkiä. Outoa.

Kuukauden sisään olen myös aloittanut elämäntaparemontin, laihdutuskuurin. Ja päättänyt käydä tunnin lenkillä kolmesti viikossa. Jotenkuten homma on sujunut, repsahduksia tulee. Sallin itselleni herkuttelun kaikissa muodoissaan viikonloppuisin. Nelisen kiloa on lähtenyt, tavoitteena olisi vielä ainakin toiset neljä.

Kuukauden sisään saapui myös talvi, mutta syksy taisi tulla takaisin. Siltä ainakin tuntuu. Missä lumi viipyy ?